Karkkilalle torjuntavoitto aluevaalissa

 Heli Ahjoniemi on historian ensimmäinen karkkilalainen aluevaltuutettu. Hän sai kaikkiaan 735 ääntä, toiseksi eniten Vasemmistoliiton ehdokkaista koko läntisen Uudenmaan hyvinvointialueella. Tulos oli Karkkilan kannalta pelättyä parempi, mutta toivottua huonompi.

Vasemmistoliitto otti Karkkilassa nyt takaisin eduskunta- ja kuntavaaleissa kokeemaansa tappiota. 27,3 prosentin kannatus on valtakunnallisesti ainutlaatuinen. Vasemmistoliitto keräsi nyt Karkkilasta yhteensä 832 ääntä, kun kuntavaaleissa äänisaalis oli 517 ja eduskuntavaaleissa 2019 yhteensä 622 ääntä. Viimeksi Vasemmistoliiton kannatus on Karkkilassa ollut tällä tasolla viimeksi viisi vuotta sitten kuntavaaleissa.

Omalta osaltani aluevaalin tulos oli suunnilleen odotettu. 129 ääntä, joista kaksi kolmasosaa tuli muista äänestysalueen kunnista – eli kiitos mm. niille kolmelle äänestäjälle Kauniaisissa, joiden mielestä olin tässä vaalissa paras vaihtoehto. Läpimenoni jäi 242 äänen päähän, mikä on itse asiassa vähemmän kuin odotin.

Paikallisista ehdokkaista Kokoomuksen Anna Tallgren oli ääntenlaskennassa pitkään kiinni varapaikassa, mutta lopulta se jäi saamatta. 272 ääntä hänelle lisää olisi taannut aluevaltuutetun pestin. Perussuomalaisten Jani Laaksonen olisi tarvinnut 313 ääntä enemmän, sitoutumattomien Markku Korhonen 434, Marianne Boström (sd) 442 ja Keskustan Mia Sundström 480 ääntä enemmän.

Neuvottelut lautakuntapaikoista alkavat tällä viikolla ja pidän edelleen kiinni omasta ennusteestani, että Karkkilaan saadaan aluehallinnosta 2-3 paikkaa.

Äänestysprosentti Karkkilassa oli 43,1, mitä voidaan pitää kohtuullisen hyvänä vaikka se olikin alueen heikoin.

Karkkilalaisehdokkaiden äänimäärät

Heli Ahjoniemi (vas) 735

Markku Korhonen (sit) 417

Mia Sundström (kesk) 289

Anna Tallgren (kok) 300

Timo Palenius (kok) 211

Marianne Boström (sd) 151

Heikki Savola (vihr) 129

Katariina Hartikainen (vas) 124

Paula Salapuro (kok) 122

Jani Laaksonen (ps) 118

Eino Huotari (vas) 106

Heidi Örnmark (sd) 105

Teija Hallenberg (vihr) 81

Ilona Heathfield (vas) 48

Kitti Kumpulainen (kd) 46

Pertti Lehtonen (ps) 42

Hannamari Auvinen (kd) 33

Lenita Nyman (kd) 24

Martti Härkönen (skp) 22

Jiida Torjama (ps) 15

Lauri Pohjola (kd) 5

Äänimäärät perustuvat sunnuntaina tehtyyn alustavaan ääntenlaskentaan.

"Sairain kunta" -titteli kannustaa varhaiseen toimintaan

Vuoden alussa Helsingin Sanomat kertoi Uudenmaan sote-tilanteesta ja totesi Karkkilan olevan Uudenmaan sairain kunta. Jutussa kerrottiin, että asukkaat ovat varsin tyytyväisiä hoitopalveluihin, mutta - jutun ydin - hyvää terveyttä tukevat toimet jäivät taka-alalle.

Jutun mukaan Karkkilassa ”mielenterveysongelmia on enemmän kuin keskimäärin Suomessa. Myös tapaturmien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien määrä ylittää valtakunnallisen keskiarvon”.

Mitä vaikeuksia terveyden ylläpitämisessä on, eikö ennaltaehkäisevä toiminta ole riittävää, mitä puutteita siinä on? Ainakin ulkoliikuntapaikkoja Karkkilassa on parannettu viime vuosina merkittävästi, mutta eikö niitä käytetä? Näihin kysymyksiin Karkkilassa on syytä paneutua.

Mielenterveyspalveluiden tueksi saadaan helmikuun alusta helpotusta, kun Vihdin Kriisikeskus avaa toimipisteen Karkkilaan. Aluksi vastaanotto on vain kerran viikossa parin tunnin ajan, mutta se on kaksi tuntia enemmän kuin tällä hetkellä. Toimipiste saadaan Karkkilaan syksyllä tekemäni valtuustoaloitteen ansiosta.

Soteuudistuksen tavoitteena oleva painopisteen siirto korjaavista ja hoitavista toimista ennaltaehkäisyyn, varhaiseen puuttumiseen ja riskien hallintaan. Muutos tapahtuu hitaasti, sillä Suomella on taakkanaan valtava hoitovelka, jota korona-aika valitettavasti pahentaa vielä ainakin tämän vuoden. Mutta mitä enemmän asioita voidaan hoitaa perustasolla, sitä enemmän resursseja vapautuu erikoissairaanhoidosta – ja sitä enemmän rahaa säästyy.

Siksi juuri nyt on oikea aika investoida painopisteen muutokseen. Matalan kynnyksen apua on ryhdyttävä antamaan mahdollisimman monessa toimessa. Esimerkiksi ajanvarauksettomasta fysioterapiasta on hyviä kokemuksia eri puolilta Suomea.

Lääkärin, terapeutin ja muun sote-väen ei välttämättä tarvitse toimia koko ajan työhuoneessaan, vaan samaan tapaan kuin meillä on etsivää nuorisotyötä, voisi olla myös etsivää lääkäri- ja terapeuttityötä. Etsivässä työssä voisi hyödyntää esimerkiksi alan opiskelijoita. Mallia voisi ottaa vaikkapa MIELI Suomen Mielenterveys ry:n Huolituoli-toiminnasta, jossa tapahtumiin, kauppakeskuksiin yms. tuodaan teltta tai muu tila, jonne voi tulla keskustelemaan mieltään painavista asioista.

Ennaltaehkäisevä työ on osa tulevien hyvinvointialueiden tehtäviä, mutta myös kunnille jää siitä merkittävä osa. Toistaiseksi ei ole sovittu, miten työ kompensoidaan kunnille. Mielestäni kuntien valtionosuuksia tulee tarkastella uudelleen tältä osin. Sen kunnan, joka investoi hyvinvointiin, hyvään mielenterveyteen, perheiden tukemiseen, kulttuuriin, liikuntaan jne, kuuluu saada näihin toimiin enemmän valtionosuutta. Valtionosuuksista päättäminen ei kuulu tuleville aluevaltuustoille, mutta se on tärkeä osa keskustelua hyvinvointialueiden ja kuntien rahoitusta. Samoin kolmas sektori tekee paljon sotea tukevaa työtä, jolle tulisi antaa kiitosta ja tukea selvästi nykyistä enemmän.