Minä: olin varautunut -- Media: petyin jälleen

Kiitos äänestäjille ja kannustajille, alustavan kuntavaalituloksen mukaan minut on valittu Karkkilan kaupunginvaltuustoon.

Vaikka olin kuntavaaleissa ensimmäistä kertaa mukana, en kuitenkaan ole ihan aloittelija. Olen toimittajana seurannut kuntapolitiikkaa 1980-luvun puolivälistä alkaen ja tunnen politiikkaa, asioita ja niiden historiaa aika paljon. Omassa puolueessani olen viimeisen kahden vuoden aikana toiminut luottamushenkilönä sekä paikallis-, piiri- että valtakunnallisella tasolla, joten suhtaudun politiikkaan ja myös mediaan vähän eri tavalla kuin moni muu uusi valtuutettu.

Mediahan tunnetusti tekee omia tulkintojaan kaikesta. Minusta siinä ei ole mitään väärää, vaikka tulkinnan lopputulos voi joskus yllättää. Kerron tuoreen esimerkin, etenkin uusille valtuutetuille tiedoksi.

Vaalipäivän iltana sanoin vaalivalvojaisissa, että ennakkoäänten perusteella Karkkilassa uusi sitoutumattomien ryhmä näyttää saavan odotetusti hyvän tuloksen itselleen, ja että varsinaisena vaalipäivänä ainakin sää on suosinut äänestäjiä: on ollut mieluista säätä niin sateen kuin auringonkin ystäville. Että katsotaan nyt mikä tulos on, kyllä tästä valtuusto saadaan.

Seuraavana päivänä lähtetin sähköpostilla toimittajan pyynnöstä vielä tällaiset täydentävät kommentit: "Karkkilan kuntavaalitulos oli yleisesti ottaen pitkälti sen suuntainen mitä ennakoitiin, suurin yllätys oli alhainen äänestysprosentti. Tästä johtuen Karkkilan Vihreiden menestys jäi näissä vaaleissa valtuustopaikkojen osalta vaatimattomaksi, mutta osasimme varautua tällaiseenkin tulokseen. Tavoitteeni oli tulla valituksi muutaman muun vihreän ehdokkaan kanssa eli omalta osaltani vaalitavoite ei toteutunut kokonaan. Mutta tämän tuloksen kanssa eletään ja olen varma, että yksikin valtuutettu voi olla vaikuttava."

Lehden lukijoille tämä kerrotaan näin: "Vielä ennakkoäänien julkistamisen alkuvaiheessa odotettiin melko hyvää lopputulosta. Heikki Savola toivoi varsinaiselta äänestyspäivältä paljon, mutta joutui pettymään jälleen. Savolan yllätti alhaiseksi jäänyt äänestysprosentti, minkä hän arveli aiheuttaneen Vihreiden hurjan paikkamenetyksen. Savolan mukaan yksikin valtuutettu voi vaikuttaa."

Totta kai minun saa väittää olevan pettynyt, vaikka pettynyt-sanaa en käyttänyt. Luin ja nauroin. Olipa hieno ja luova tulkinta. Toimittajana tiedän miten juttuja tehdään ja poliitikkona tiedän että politiikka on lähes katkeamaton vastoinkäymisten sarja. Välillä vastoinkäymiset ovat vain vähän pienempiä. Oman mielenterveyden kannalta pettymisen tunnettakin kannattaa elää. Se on yhtä oikeutettu ja luonnollinen kuin ilo ja kaikki muutkin tunteet.

Varmin tapa pettyä politiikkaan on lähteä mukaan politiikkaan siksi että on pettynyt politiikkaan. Toisaalta politiikassa kannattaa varautua paitsi siihen että oma tavoite ei toteudu, myös siihen että kaikki meneekin odotettua paremmin. Ihmeitä tapahtuu.

Liian runsas salaattipöytä, väylien hoitotason hallittu laskeminen ja muita säästökohteita

Kaupunginhallitus julkaisi myöhään perjantai-iltana, kaksi vuorokautta ennen kuntavaalien äänestyksen päättymistä ”Talouden tila ja sopeuttaminen”- nimisen FCG-konsulttiyhtiön tekemän raportin. Raportti sisältää mm. idealistan, mistä kaikesta rahaa voidaan ottaa pois – jos halutaan. Odotetusti lista on pitkä.

Kaupunginhallitus käsittelee maanantaina Karkkilan talouden tasapainottamisohjelmaa vuosille 2021-24 ja asia tulee sitä seuraavana maanantaina kaupunginvaltuuston päätettäväksi.

Kaupunginhallitus tekee sen minkä voi ja mikä tässä tilanteessa on ainoa mahdollisuus: merkitsee raportin tiedoksi, käynnistää tukun selvityksiä ja tarkistuksia ja siirtää kaikki ratkaisut elokuussa työnsä aloittavalle uudelle valtuustolle.

Yksi säästökeino konsulttien listalta tosin aiotaan ottaa käyttöön viipymättä: ”kaupungin painotuotteiden osalta siirrytään pääsääntöisesti digitaalisiin materiaaleihin”. Se on päätös, joka ei tuo valtavia säästösummia, mutta onpahan kortena keossa.

Nyt julkaistun raportin lisäksi on tulossa kaupungin palveluverkkoselvitys, jonka ennakkoasetelman konsultit raportissaan sanovat näin: ”verkkoon ei ole suuresti tehtävissä – varsinkin, kun käydyt keskustelut ja linjaukset osoittavat, että tähän työhön ei ole suurta valmiutta.”

Poimin raportista 20 kohtaa, joista varmasti riittää keskusteltavaa. Kannattaa muistaa, että konsultit toteavat ettei kaupungin johtoryhmä nähnyt kaikkien esitettyjen keinojen toteuttamista mahdollisena tai mielekkäänä. Ja nämä eivät siis ole kaupunginhallituksen päätösesityksiä.

Suurimmat säästömahdollisuudet

Aloitan niistä idealistan kohteista, joista on mahdollisuus saada eniten säästöjä.

1) Henkilöstön vähentäminen. ”Henkilöstössä on jopa 30-40 henkilötyövuoden karsinnan mahdollisuus”, ehdotuksessa sanotaan. ”Osa tästä on toteutettavissa eläklöitymisiä ja määräaikaisuuksia hyväksikäyttämällä.” Osa tarkoittaa irtisanomisia ja lomautuksia, vaikka sitä ei ohjelmaehdotuksessa sanotakaan suoraan. Käytännössä siis, kun joku jää eläkkeelle, välttämättä ketään ei palkata tilalle.

2) Tuorilan koulun lopettaminen toisi 150 000 euroa säästöä. Oppilaat siirrettäisiin Nyhkälän ja Haukkamäen kouluihin. Koska lapsien määrä on vähenemässä ennusteiden mukaan, tämä ehdotus on listalla, samasta syystä on kohta 3:

3) Haapalan päiväkodin lopettaminen, säästöä 150 000 euroa.

4) työttömien työllistäminen ja aktivoimien, jotta työmarkkinatuen kuntaosuutta ei tarvitsisi enää maksaa yli 400 000 euroa vuodessa. Säästöä arvioidaan olevan saatavissa noin 120 000 euroa. Tästä keinosta olen kirjoittanut mm. tammikuussa 2021. Tämän vaalikauden aikana Karkkilan kaupunki on maksanut työttömyydestä työmarkkinatuen kuntaosuutena jo yhteensä yli 1,7 miljoonaa euroa.

5) Perusturvakuntayhtymä Karviainen. Nostan Karviaisen tähän, vaikka Karviaista ei varsinaisesti ole mukana toimenpide-ehdotuksissa. Lasten ja nuorten laitoshoitoon käytetään Karkkilassa selvästi enemmän rahaa kuin kunnissa keskimäärin, sosiaalihuolto käyttää laskelmien mukaan 275 000 euroa enemmän rahaa kuin tarvevakioinnin perusteella otetaan ja terveydenhuoltoon 460 000 euroa enemmän. Raportti esittelee erilaisia sote-laskelmia, mutta ei ota kantaa siihen, kannattaisiko Karviaisen toimintaa tarkastella jo ennen sotea. Minusta kannattaisi.

6) Senioritalo. En enää edes muista miten monta valtuuston kokousta olen toimittajana seurannut, joissa enemmän tai vähemmän tuohtuneet valtuutetut ovat vaatineet tekemään jotain kaupungin ja KAS asuntojen väliselle sopimukselle. Vuonna 2006 kaupunki teki sopimuksen, jonka mukaan kaupunki lupaa talon käyttöasteen olevan 100% vuoteen 2046 saakka eli kaupunki maksaa tyhjien asuntojen vuokrat. Tilanne on vuosia ollut se, että suuri ellei jopa suurin osa talon asunnoista on tyhjillään, koska asuntojen vuokrat selvästi korkeammat kuin yleinen taso Karkkilassa on.

Murheenkryynit

Senioritalo voisi olla tässäkin kategoriassa, mutta toimikoon se siltana tähän. Sekä senoritalo että

7) Ahmoon koulusta eroon pääseminen (kulut 25 000 e/vuodessa) vaativat todennäköisesti sellaista lakiakrobatiaa, johon kaupungin omassa organisaatiossa ei ole valmiutta. Koulutoiminta on lopetettu jo vuosia sitten, mutta kiinteistöä on hankala myydä koska koulun tontilla on monta omistajaa ja yksi tontin pala on lahjoitettu kunnalle sillä ehdolla, että tontin päällä toimii koulu.

Kummankin kiinteistön sopimusvyyhden selvittäminen on joka tapauksessa tehtävä jossain vaiheessa, eikä selvittelyn hinta halpene.

8) Tonttien myynti, ongelmallisten kohteiden myynti huutokaupalla. Tonttien alennusmyyntikampanjoista on Karkkilassa puhuttu niin kauan kuin muistan eli 1980-luvun puolivälistä alkaen jolloin muutin Karkkilaan. Paras ale on tainnut olla -25%, joka on tietenkin kahvipakettikylkiäistä parempi tarjous, mutta tontin ostajan kannalta se ei ole ollut kokemuksen mukaan erityisen merkityksellinen. Kaikki tonttialeideat on Karkkilassa tyrmätty sillä verukkeella, että ale sekoittaa markkinat täysin ja viestii Karkkilan kaikkien tonttien olevan arvottomia ja muutenkin ihan surkeita. Ihmettelen vain, miksi esimerkiksi naapurikunnassa Lopella tonnin tontit ovat olleet suuri menestys. Talous kasvaa siellä kohisten ja kiinteistöjen arvo nousee. Eivätkö karkkilalaiset luota taitoihinsa tehdä hyvää alekampanjaa kun tuhkaa sirotellaan päälle jo ideointivaiheessa? Vai kuka hyötyy siitä, että tonttikauppa ei käy?

9) Kaupungin kiinteistöjen myynti. Kaupungin kiinteistöt jaettiin jo vuosia sitten kategorioihin, joista yksi oli myytävät kiinteistöt. Vähitellen sieltä on myyty jotain ja joka kerta on valitettu, kun ei saada kunnon hintaa. No ei tietenkään saada kunnon hintaa, kun myytävä kohde huutaa perusteellista remonttia. Myytävää löytyy vielä, mutta kauppahinnat eivät tule olemaan kovin kummoisia.

Arvoitukset

10) Vesilaitosyhteistyö Vihdin tai Lohjan kanssa. Konsultit eivät suoraan sano ”vesilaitoksen myynti”, vaan puhuvat varovasti yhteiskalustosta ja paremmasta valmiudesta riskienhallintaan, mutta tämä on selvä vihje.

11) Lukio. Konsultit toteavat, että vapaaehtoisten (ei-lakisääteisten) palveluiden osuus Karkkilassa kaikkien palveluiden kustannuksista oli 8 prosenttia vuonna 2019 eli runsaat 4,2 miljonaa euroa, josta lukion osuus oli 1,32 miljoonaa euroa. Ja ei, missään ei ehdoteta eikä edes pohdita lukion lopettamista, tämä luku vain kerrotaan.

Erikoisuudet

12) Demokratiasta säästäminen. Kyllä – konsulttien ideana on säästää ”demokratia”-nimisestä menokohdasta 60 000 euroa. Ajatus on, että yhdistetään jo nykyiset yhdistelmälautakunnat eli kasvatus- ja opetuslautakunta ja vapaa-aikalautakunta. Samoin tekninen lautakunta ja ympäristölautakunta yhdistettäisiin. Eikä siinä vielä kaikki. Lautakuntien jäsenten määrää pudotetaan ja kokousväliä pidennetään. Tämä tarkoittaa lautakuntien jäsenten työmäärän kasvua, mutta siihen konsulteilla on pätevä lääke: pienennetään kokouspalkkioita.

Ja kun kerran demokratiasta ehdotetaan säästettäväksi, ehdotetaan sitten kunnolla eli avataan taas hallintosääntö, muutetaan sitä ja annetaan viranhaltijoille vielä enemmän päätösvaltaa. Näin saadaan sitä kuuluisaa ”ketteryyttä” hallintoon! Sähköisiin kokouksiin siirtyminen on järkevä ehdotus, mutta ei kannata jäädä siihen, vaan alkaa tarkistaa pöytäkirjat heti kokouksen yhteydessä. Siitäkin tulee sekä ajan että rahan säästöä.

13) Museo. Suora sitaatti: ”Museon henkilöstömäärä ja tilat ovat erittäin mittavat Karkkilan kokoiselle kaupungille. Valtionosuudet ovat ”ansa”, jolla kunnat hämätään resurssoimaan palveluihin, jotka eivät ole kuntalaisten kannalta tärkeimpiä, eivätkä peruspalveluita.” Konsulteille suosittelen tutustumista Suomen valtion museolakiin ja pohtimista, mikä merkitys menneisyyden tuntemisella on nykyajan toiminnalle ja tulevaisuuden kehittämiselle, miten historia näkyy Karkkilan arjessa päivittäin.

”Museoiden tulee edistää kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevan tiedon saatavuutta tallentamalla ja säilyttämällä aineellista ja visuaalista kulttuuriperintöä tuleville sukupolville, harjoittamalla siihen liittyvää tutkimusta, opetusta ja tiedonvälitystä sekä näyttely- ja julkaisutoimintaa”, sanoo museolain 1. pykälä.

14) Ympäristöpalveluiden ostaminen. Historian tuntemisesta on helppo hypätä tähän kohtaan ja muistuttaa, että Karkkila ulkoisti ympäristöpalvelunsa aikoinaan Vihdille ja muutaman vuoden päästä päätti hoitaa homman itse. Miksikö? Siksi että homma ei toiminut.

15) Palvelukeskuksen salaattitarjonnan kaventaminen. Hetkinen! Siis on olemassa salaattipöytä, jonka tarjontaa kaventamalla pelastetaan jonkun kunnan ruokahuollon talous. Tuosta salaattipyöydästä on tehtävä nähtävyys, matkailun vetonaula. Karkkilasta salaattipöytien pääkaupunki! Ja jos on olemassa italiansalaatti ja nizzansalaatti, nyt on kyllä äkkiä saatava karkkilansalaatti.

Riidanaiheet

Konsulttien idealistalla on myös joukko potentiaalisia riidanaiheita, kuten esimerkiksi:

16) Hulevesimaksun korottaminen

17) Liikenneväylien hoitotason hallittu laskeminen

18) Työväenopiston kurssitarjonnan vähentäminen

19) Yhdistysten tilavuokrien nosto

20) Maksujen ja taksojen korottaminen, esim. liikuntapaikkamaksun periminen myös alle 18-vuotiailta

Talouden tila

Talouden tila ja sopeuttaminen -raportti muistuttaa, että Karkkilan lainakanta on nyt euromääräisesti suurempi kuin vuonna 1994, jolloin Karkkila oli kriisikunta. Juuri nyt Karkkila ei täytä kriisikunnan kriteerejä, mutta tällä menolla täyttää vuonna 2023 eli ei vielä ensi vuonna, mutta sitä seuraavana vuonna.

Raporttia lukiessa tulee väistämättä mieleen, että eikö Karkkilassa ole tajuttu viime vuosina, missä taloudessa mennään, eikö ole välitetty vai eikö ole ymmärretty? Vai miksi konsultit vääntävät raportissaan ratakiskosta: ”Ylijäämä EI OLE sama asia kuin kassassa olevat rahat” ja ”Käyttöomaisuuden arvo EI ole välttämättä eikä todennäköisestikään sama kuin omaisuuden reaaliarvo”. Raportissa on todellakin käytetty isoja kirjaimia.

... ja ratkaisu on?

Yhtä ainutta ratkaisukeinoa ei ole, vaan monta asiaa jotka pitää toteuttaa ja joissa tulisi onnistua. Konsulttien listassa on hyviäkin asioita ja toimimattomalta tuntuvat ideat voivat pitää sisällään käyttökelpoisia osia Kannattaa lukea lista läpi sillä mielellä, voisiko ideoita kehittää tai kääntää huonolta tuntuva hyväksi.

Paremmasta tulevaisuudesta on Karkkilassa jo signaaleja kuten esimerkiksi Kino Laika, tehdasnäyttämö, hotellitoiminta jne. Olen myös ollut huomaavinani jonkinlaisen sitkeyden ja periksi antamattomuuden nousua Karkkilan hengessä – mikä se ikinä sitten onkaan. Karkkilalla on mahdollisuus saada hyvä ja myönteinen eteenpäin menon ja kasvun kierre käyntiin ja se voi lähteä liikkeelle pienestäkin asiasta. On vain annettava sille mahdollisuus ja siihen on tartuttava.

Vaalien ikuisuuskysymyksiä, osa 2: Ongelmapuhetta vai ratkaisupuhetta?

Toinen vaalien ikuisuuskysymys on, millä perusteella valita ehdokas jota äänestää. Tässä yksi tapa ratkaista asia. Tarkkaile ehdokkaiden sanomisia ja seuraa, miten paljon puheet sisältävät ongelmien esittelyä ja miten paljon ratkaisuja – ja mikä on ongelmapuheen ja ratkaisupuheen määrän keskinäinen suhde.

Olen seurannut eri vaaleja 1980-luvulta lähtien ja kokemukseni mukaan ne ehdokkaat joiden sanomiset sisältävät paljon ongelmapuhetta eli eri ongelmien esittelyä, eivät käytännössä tarjoa juurikaan ratkaisuja vaikka he tulisivat valituiksi.

Sen sijaan ne ehdokkaat, jotka kertovat mitä tulisi tehdä ja miten, yleensä yrittävät ihan oikeasti tehdä asioiden parantamiseksi jotain, jos tulevat valituiksi.

Tarjottujen ratkaisujen tietenkin pitää olla tästä maailmasta, kiinni realismissa ja olemassa olevassa lainsäädännössä ja sitoumuksissa, ellei sitten ole tarkoitus muuttaa lakeja ja sopimuksia. Ja sitäkin kannattaa seurata, ovatko tarjotut ratkaisut edes tavoiteltavan luottamustoimen päätäntävallassa.

Vaalien ikuisuuskysymyksiä, osa 1: Meneekö ääni ehdokkaalle vai ryhmälle?

Vaalien ikuisuuskysymys on, meneekö annettu ääni ehdokkaalle vai puolueelle (tai sille ryhmälle, joka on asettanut ehdokkaan). Lyhyt vastaus on että menee kummallekin. Ensin äänet lasketaan ehdokaskohtaisesti eli jos ehdokas on vaaleissa yksin omalla ehdokaslistallaan, silloin äänestäjän ääni menee vain ja ainoastaan ehdokkaalle.

Mutta jos ehdokkaita on samalla listalla esim. kaksi, lasketaan sekä ehdokaskohtainen äänimäärä että ehdokaslistan kokonaisäänimäärä. Se ehdokas, joka saa eniten ääniä, saa vertailuluvukseen ehdokaslistan kokonaisäänimäärän. Toiseksi eniten ääniä saaneen vertailuluku on ehdokaslistan kokonaisäänimäärä jaettuna kahdella, kolmannen vertailuku on kokonaisäänimäärä jaettuna kolmella, neljännen neljällä jne.

Jokaisen ryhmän ehdokaslistan kohdalla tehdään sama yhteen- ja jakolasku. Sen jälkeen asetetaan jokaisen listan kaikki vaaleihin osallistuneet ehdokkaat vertailuluvun mukaiseen järjestykseen. Tässä vaiheessa henkilökohtaisilla äänimäärillä ei enää ole merkitystä. Koska Karkkilassa valitaan 35 valtuutettua, valituiksi tulevat vertailulukulistan 35 ensimmäistä ehdokasta riippumatta siitä ovatko he saaneet sata vai yhden äänen.

Ehdokkaalle annettu ääni siis hyödyttää koko puoluetta tai ehdokaslistaa eli käytännössä lempiehdokkaalle annettu ääni voi hyödyttää inhokkiehdokasta, jos he sattuvat olemaan saman ryhmän ehdokkaita.

Tässä vielä esimerkki. 
Järjestetään vaali, jolla valitaan neljä henkilöä tehtävään X. Vaalissa on 2 ehdokasryhmää: A ja B.
Ryhmä A:lla on kaksi ehdokasta, joista toinen saa 100 ääntä ja toinen 20 ääntä. 100 ääntä saaneen ehdokkaan vertailuluku on 120 ja 20 ääntä saaneen 60. 
Ryhmä B:llä on kolme ehdokasta, jotka saavat ääniä: 110, 70 ja 3. Vastaavat vertailuluvut ovat 183, 91,5 ja 61.
Valituiksi tulevat ehdokkaat, joiden vertailuluvut ovat 183, 120, 91,5 ja 61– siis Ryhmä A saa yhden ehdokkaan läpi ja Ryhmä B kaikki kolme.
Ryhmä A:n ehdokas, joka sai 20 ääntä, ei tullut valituksi vaikka hänen henkilökohtainen äänimääränsä oli kolmanneksi suurin. Sen sijaan Ryhmä B:n vain kolme ääntä saanut ehdokas meni läpi.

Yhden sanan kotikaupunki

Jos sinun pitäisi kertoa yhdellä sanalla, millainen on hyvä kotikaupunki, mikä sana se olisi?

Itse vastaan: välittävä.

Hyvässä kotikaupungissa ihmiset välittävät toisistaan ja ympäristöstään. He ymmärtävät, että jokaisella ja kaikella on merkitys ja tarkoitus. Tekojen ja tekemättä jättämisten seuraukset osataan ja halutaan nähdä, ja niistä kannetaan vastuu. Kaikki ei kuitenkaan ole täydellistä unelmaa, vaan virheitä tapahtuisi ja mokaaminen on sallittua. Mutta kaikesta opittaisiin jotain. Ihmiset haluavat toimia toistensa hyväksi, koska välittävät ja koska välittäminen on ihmisen perusominaisuus.

Tämän pohdinnan kirjoitin vuosi sitten ja teksti päätyi Vihreän Liiton kaupunki- ja kuntavision loppusanoiksi. Pian sen jälkeen vision pohjalta laadittiinVihreiden kuntavaaliohjelma.

Olen ehdokkaana kuntavaaleissa edistääkseni etenkin hyvää kuntataloutta, mielenterveyttä ja kulttuuria, koska ne ovat tehokkaita välittämisen työkaluja. Talous antaa varaa toimia, mielenterveys voimaa jaksamiseen ja kulttuuri sisältöä elämään.

Välittäminen on mahdollisuuksien näkemistä. Lista Karkkilan mahdollisuuksista on pitkä. Näistä voidaan aloittaa: Karkkilan tuotteistaminen, kulttuurin hyödyntäminen, kiertotalouden, korjausrakentamisen, matkailun ja ammattikoulutuksen kehittäminen, mielenterveys- ja muiden sote-palveluiden saatavuuden parantaminen, työllistävien ja yrittäjyyttä edistävien hankkeiden lisääminen.

Olen tehnyt pitkän uran yrittäjänä ja tiedän miten tärkeää on nähdä mahdollisuuksia, vaihtoehtoja. Kun jokin asia ei onnistu, on vaihdettava suunnitelmaa, joskus ammattia myöten.

Toimittajana tiedän, että on uskallettava tarttua vaikealtakin tuntuviin asioihin ja terapeuttina tiedän että vaikeidenkin asioiden kanssa voi elää. Jopa kohtuullisen hyvän elämän.

Karkkilan Vihreät valitsi minut puheenjohtajaksi

Karkkilan Vihreiden kevätkokous valitsi minut puheenjohtajakseen, kiitos luottamuksesta.
Karkkilan Vihreissä olen ollut mukana pari vuotta, viimeksi varapuheenjohtajana. Paikallista kuntapolitiikkaa olen seurannut tarkasti 1980-luvulta alkaen, siitä lähtien kun muutin Karkkilaan ja tulin toimittajaksi paikallislehteen.

Moni karkkilalainen muistaa minut toimittajana ja kirjakauppiaana. Nykyisin olen kirjojen kustantaja, kustannustoimittaja, luovan kirjoittamisen opettaja ja terapeutti - monen toimen yrittäjä kuten yrittäjät usein ovat etenkin pienillä paikkakunnilla.

Olen ollut politiikassa aktiivinen vasta lyhyen aikaa, mutta olen ehtinyt olla Vihreän Liiton puoluevaltuuskunnan ja Uudenmaan Vihreiden hallituksen varajäsen, kansanedustajaehdokas ja puolueen kaupunki- ja kuntavisiotyöryhmän jäsen. Lisäksi olen yksi Eläinvihreät ry:n ja vihreän verkkomedian Verden perustajista sekä TalousVihreiden jäsen.

Politiikka ei ole vain valtakunnallista tai kansainvälistä toimintaa, josta kerrotaan tv-uutisissa, vaan se on ennen kaikkea arjen tekoja ja ratkaisuja – usein niitä itsestäänselvyyksinä pidettäviä arkisia asioita, joista ei uutisoida missään, jos ne toimivat.

Paras politiikka on yhtä aikaa näkymätöntä ja äärimmäisen näkyvää: välttämättömiä asioita ja palveluita, joita ilman yksikään kunta ei toimi. Näitä ovat mm. puhdas juomavesi, päiväkodit, koulut, kadut, joukkoliikenne, sote-palvelut, työpaikat ja kulttuuri. Näin on myös Karkkilassa.

Karkkilassa kuntapolitiikka pyörii paljolti talouden ympärillä. Karkkilan onkin löydettävä lisää tulonlähteitä, sillä leikkausten tie on jo käyty loppuun. Karkkilan tulee saada lisää veronmaksajia, lisää innovatiivisia ja työllistäviä yrityksiä. Hyvän sijainnin lisäksi Karkkilalla on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia kestävässä luontomatkailussa, samoin kulttuurin ja historian tuotteistaminen on vasta alussa.

Vihreään liikkeeseen mahtuu monenlaista väkeä, monin eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Meitä kaikkia yhdistää tavoite tasa-arvoisesta, turvallisesta ja oikeudenmukaisesta tulevaisuudesta. Kaikki alkaa kestävästä maailmasta, joka säilyttää toimintakykynsä kaikissa tilanteissa ja kykenee kohtaamaan yllättäviäkin vastoinkäymisiä. Tämä pätee niin ihmiselämään kuin luontoonkin, niin paikallisesti kuin globaalisti. Kaiken on oltava kestävällä pohjalla.

Itse löysin Vihreät jo 1980-luvulla. Uudella tavalla ajatteleva poliittinen liike herätti huomioni ja tunsin mihin suuntaan politiikan on pakko kehittyä. Ja niin on tapahtunut. Vihreä liike on ehkä eniten kaikkien puolueiden toimintaan vaikuttanut yksittäinen poliittinen liike Suomessa ja maailmalla viimeisten vuosikymmenten aikana. 

Vihreät arvot ovat nyt osa lähes kaikkien puolueiden arvopohjaa. Se on yksi merkki siitä, että meillä ihmisillä on keskenämme enemmän yhdistäviä kuin erottavia asioita. Ja sille ajatukselle rakentuva politiikka on toimivinta myös nyt kuntavaaleissa 2021.

Näillä ajatuksilla toivotan kaikille hyvää alkukesää - ja tervetuloa mukaan Karkkilan Vihreiden toimintaan!

Karkkilasta kulttuuritehdaskaupunki

Muutama vuosi sitten esittelin vision, jossa Karkkila olisi kulttuuritehdaskaupunki.

Euroopassa ja muualla maailmassa on ties miten monta Kulturbrauereita tai Kulturfabrik-aluetta, joissa vanha teollinen perinne ja laaja-alainen kulttuuritoiminta kohtaavat. Karkkila on täydellinen paikka kulttuuritehdaskaupungiksi. Täällä on sekä tiloja työskentelyyn, näyttelyyn ja esiintymiseen että tekijöitä oikeastaan kaikilta kulttuurin aloilta.

Toimiva kulttuuritehdaskaupunki integroituu alueeseensa ja siinäkin Karkkilan sijainti on aivan loistava: tunti Helsinkiin, 3 tuntia Berliiniin (käytännössä Karkkilan saavutettavuudessa on kyllä parantamisen varaa).

Kulttuuritehdaskaupunki tarvitsee vain jonkun henkilön, joka ottaa asian hoitaakseen.

Kulttuurin voisi tuotteistaa vieläkin kiinteämmäksi osaksi Karkkilaa ja ennen kaikkea kulttuuri voisi olla samalla tavalla kaiken toiminnan läpileikkaava itsestäänselvyys kuin esim. liikunta on ollut Suomessa jo kymmeniä vuosia. Liikunnan merkityksestä lapsille ja kaikille muille puhutaan joka käänteessä, mutta harvemmin puhutaan kulttuurin (ja sivistyksen) merkityksestä lasten hyvinvoinnille, vaikka jokainen meistä altistuu kulttuurille paljon enemmän kuin esim. liikunnalle. Eikä tämä tietenkään tarkoita että liikunnan merkitystä pitäisi vähentää.

Vaalikoneissa ei koskaan kysytä, kummasta ehdokas leikkaisi mieluummin: vanhustenhoidosta vai liikuntapalveluista. Sen sijaan vanhustenhoito ja kulttuuripalvelut on asetettu vastakkain monta kertaa, ja moni tunnetukin päättäjä on valinnut leikkauskohteeksi kulttuurin. Toivon, että he ovat myöhemmin tajunneet, että kuntien kulttuuritoimista ei ole paljon leikattavaa. Sieltä ei ole koskaan löytynyt miljoonasäästöjä. Sen sijaan kulttuurin avulla on välillisesti pidetty mm. terveyskeskusjonoja vähän lyhyempinä kuin ilman kulttuuria eli kulttuuri on tuonut ja tuo säästöjä etenkin sote-menoista.

Kulttuurin terveysvaikutuksista on herätty puhumaan julkisesti vasta hiljattain. Vaikka aina on tiedetty että ”taide on terapiaa”, vain osan taiteesta ja kulttuurista on virallisesti myönnetty omaavan terapeuttisia vaikutuksia.

Olisi todella hienoa, jos Karkkilassa olisi jonain päivänä sanataidekoulu. Mutta realistisesti ajatellen siihen on todella pitkä matka. Ensin pitää saada luotua tulevaisuudenuskoa mm. turvaamalla kuvataidekoulun, musiikkikoulun ja tanssiopiston toiminta. Olisi hyvä, jos Karkkilan kaupunki pystyisi mahdollistamaan tällaistakin kulttuuritoimintaa.

Mahdollistaminen on juuri se, mikä Karkkilan tapaisissa kunnissa on kunnan tehtävä eli antaa tukea kulttuurintekijöille ja -tuottajille eri muodoissa (raha, tilat, markkinointi) mahdollisuuksien mukaan ymmärtäen mihin kaikkeen kulttuuri vaikuttaa. Kulttuuri on elämän sisältöä, sitä henkistä voimaa jolla tehdään kaikki muu.